Paha nukke

Paha Nukke 

Iisalmen kuvataidekoulun näyttely Taidekeskus Myllyssä, Kuopiossa

6.-30.10.2015

Opetan Iisalmen lasten ja nuorten kuvataidekoulussa kaikista vanhimpien ryhmää. Oppilaat ovat n.12-15 vuotiaita. Syksyllä 2014 annoin oppilailleni tehtäväksi valmistaa paha nukke. Idea syntyi monestakin lähteestä, mutta suurin yksittäinen vaikuttaja lienee ollut Colin Rhodesin kirja, ” Toinen taide” (Maahenki 2004) . Tämä varsin ansiokas teos esittelee varsinaisen taidemaailman ulkopuolella toimivien taidetta. Tällaisia ryhmiä ovat mm. mielisairaat, erilaiset kansantaiteilijat, kehitysvammaiset, alkuperäiskansat jne. Erityisesti mieleeni jäi ranskalaisen Michel Nedjarin valmistavat nuket. Nämä ovat varsin hurjia tekeleitä, täysin vieraantuneita ja pakenevat kaikkinaista selittelyä.

Tehtävänantoon kuului valmistaa paha nukke, joko olemassaolevasta nukesta muuntaen, tai erilaisista materiaaleista kokonaan itse tehden. Tähän liittyen esittelin kuvia em. kirjasta sekä eri kulttuurien rituaalinukkeja.

Yhtenä nykytaiteen menestyskaavana voisi pitää, että ehjään ja idylliseen kuvaan liitetään jokin häiriötekijä tai suorastaan vastakohta. Koska nukke yleensä mielletään kauniiksi ja hyväksi, tällä kertaa se onkin nimenomaan paha. Taka-ajatuksena on myös laajentaa oppilaiden näkemystä taiteeseen käytettävistä materiaaleista tavanomaisten taidemateriaalien lisäksi myös vähemmän tavanomaisiin ja etenkin kierrätystavaraan. Iisalmen kuvataidekoulussa ei ole kuvanveistotiloja, eikä tarvittavia välineitäkään, joten kolmiulotteinen taide jää helposti lapsipuolen asemaan. Sikälikin tällainen tehtävä tuli tarpeeseen.

Tehtävä sai kovasti vastakaikua oppilaissa. Tämä liittynee pitkälti siihen, että nuorison keskuudessa ovat nykyään suosittuja vampyyrit ja muut fantasiahahmot, cosplay, mihin tarvittavien asujen valmistamisesta muuankin kertoi saaneensa teknisiä taitoja nukentekoon, ja tietysti Halloween. Ns. korkeakulttuurista aika monen suosiossa tuntuu olevan surrealismi, mihin liittyvät unikuvat ja silkka hulluus kuuluvat myös tähän teemaan.

On huomattava, että tämä ei ole pelkästään nykymuotia, vaan vastaavan kaltaiset aiheet puhuttelivat teini-ikäisiä minunkin nuoruudessani. On myös mahdollista, että osa oppilaista käsittelee teoksissa vakavampia tai suorastaan henkilökohtaisia asioita, mihin tässä on hyvä mahdollisuus itseään sen kummemmin leimaamatta, mutta mistään terapiataiteesta ei ole kysymys. Kaikenlaiset tulkinnan ammattilaiset tuntuvat sortuvan usein ylitulkintaan niin nuorten- kuin muunkin taiteen suhteen. Nuorilla tätä ongelmaa ei niinkään esiinny.

Onko tämä olenkaan rakentavaa? Opettajilla on usein taipumus soluttaa taideopetuksen sekaan kaikenlaisia kasvattavia ja yleishyödyllisiä pyrkimyksiä. Koulutaide taistelee milloin raittiiden elintapojen, milloin suvaitsevaisuuden puolesta. Tämä antaa väärän kuvan taiteellisesta aiheenkäsittelystä ja tuottaa siten taiteellisesti heikompiarvoisia teoksia. Mielestäni taide on arvo sinänsä. Valistus on eri asia.

Edellämainittujen nukkejen lisäksi näyttely sisältää oppilaiden maalauksia ja kollaaseja pääasiassa heidän omista aiheistaan, installaationomaisesti koottuna. Näyttelyyn kuuluu myös taustaääni. Tällä kaikella pyritään mahdollisimman voimakkaaseen kokonaiselämykseen.

Kiitämme Skr:n Pohjois-Savon maakuntarahastoa saamastamme tuesta!

Näyttely on avoinna:

TI-LA 9-16

Minna Canthin katu 4, 4.krs, Kuopio