Paha Nukke
Iisalmen kuvataidekoulun näyttely
Taidekeskus Myllyssä, Kuopiossa
6.-30.10.2015
Opetan Iisalmen lasten ja
nuorten kuvataidekoulussa kaikista vanhimpien ryhmää. Oppilaat ovat
n.12-15 vuotiaita. Syksyllä 2014 annoin oppilailleni tehtäväksi
valmistaa paha nukke. Idea syntyi monestakin lähteestä, mutta
suurin yksittäinen vaikuttaja lienee ollut Colin Rhodesin kirja,
” Toinen taide” (Maahenki
2004) . Tämä varsin ansiokas teos esittelee varsinaisen
taidemaailman ulkopuolella toimivien taidetta. Tällaisia ryhmiä
ovat mm. mielisairaat, erilaiset kansantaiteilijat, kehitysvammaiset,
alkuperäiskansat jne. Erityisesti mieleeni jäi ranskalaisen Michel
Nedjarin valmistavat nuket. Nämä ovat varsin hurjia tekeleitä,
täysin vieraantuneita ja pakenevat kaikkinaista selittelyä.
Tehtävänantoon kuului
valmistaa paha nukke, joko olemassaolevasta nukesta muuntaen, tai
erilaisista materiaaleista kokonaan itse tehden. Tähän liittyen
esittelin kuvia em. kirjasta sekä eri kulttuurien rituaalinukkeja.
Yhtenä nykytaiteen
menestyskaavana voisi pitää, että ehjään ja idylliseen kuvaan
liitetään jokin häiriötekijä tai suorastaan vastakohta. Koska
nukke yleensä mielletään kauniiksi ja hyväksi, tällä kertaa se
onkin nimenomaan paha. Taka-ajatuksena on myös laajentaa oppilaiden
näkemystä taiteeseen käytettävistä materiaaleista tavanomaisten
taidemateriaalien lisäksi myös vähemmän tavanomaisiin ja etenkin
kierrätystavaraan. Iisalmen kuvataidekoulussa ei ole
kuvanveistotiloja, eikä tarvittavia välineitäkään, joten
kolmiulotteinen taide jää helposti lapsipuolen asemaan. Sikälikin
tällainen tehtävä tuli tarpeeseen.
Tehtävä sai kovasti
vastakaikua oppilaissa. Tämä liittynee pitkälti siihen, että
nuorison keskuudessa ovat nykyään suosittuja vampyyrit ja muut
fantasiahahmot, cosplay, mihin
tarvittavien asujen valmistamisesta muuankin kertoi saaneensa
teknisiä taitoja nukentekoon, ja tietysti Halloween. Ns.
korkeakulttuurista aika monen suosiossa tuntuu olevan surrealismi,
mihin liittyvät unikuvat ja silkka hulluus kuuluvat myös tähän
teemaan.
On
huomattava, että tämä ei ole pelkästään nykymuotia, vaan
vastaavan kaltaiset aiheet puhuttelivat teini-ikäisiä minunkin
nuoruudessani. On myös mahdollista, että osa oppilaista käsittelee
teoksissa vakavampia tai suorastaan henkilökohtaisia asioita, mihin
tässä on hyvä mahdollisuus itseään sen kummemmin leimaamatta,
mutta mistään terapiataiteesta ei ole kysymys. Kaikenlaiset
tulkinnan ammattilaiset tuntuvat sortuvan usein ylitulkintaan niin
nuorten- kuin muunkin taiteen suhteen. Nuorilla tätä ongelmaa ei
niinkään esiinny.
Onko
tämä olenkaan rakentavaa? Opettajilla on usein taipumus soluttaa
taideopetuksen sekaan kaikenlaisia kasvattavia ja yleishyödyllisiä
pyrkimyksiä. Koulutaide taistelee milloin raittiiden elintapojen,
milloin suvaitsevaisuuden puolesta. Tämä antaa väärän kuvan
taiteellisesta aiheenkäsittelystä ja tuottaa siten taiteellisesti
heikompiarvoisia teoksia. Mielestäni taide on arvo sinänsä.
Valistus on eri asia.
Edellämainittujen
nukkejen lisäksi näyttely sisältää oppilaiden maalauksia ja
kollaaseja pääasiassa heidän omista aiheistaan,
installaationomaisesti koottuna. Näyttelyyn kuuluu myös taustaääni.
Tällä kaikella pyritään mahdollisimman voimakkaaseen
kokonaiselämykseen.
Kiitämme
Skr:n Pohjois-Savon maakuntarahastoa saamastamme tuesta!
Näyttely
on avoinna:
TI-LA
9-16
Minna
Canthin katu 4, 4.krs, Kuopio
